Mentiin taas Mutrun kanssa Veikkolaan ja Tuuba jäi kotiin. Lämmintä ja aurinkoista on ollut koko viikonlopun ja naamani on varsin punainen. Eilen ei ollut aurinkorasvaa mukana, mutta tänään on kyllä kasvot kiilellyt ahkeran rasvauksen tuloksena.

Tänään oli Mutrulla vuorossa etäisyyden hahmotus -treenejä. Ensimmäinen treeni oli etäisyyden perustreeniä, joissa viisi estettä kasvavin välein (5,6,7,8), ennen ensimmäistä estettä taas ponnari ja muutenkin pennuilla ponnarit (tai siis speedbompit). Toisessa treenissä  kolme estettä alussa, joissa välit 5 ja 6 ja neljännelle esteelle väliä 7. Viimeistä väliä lähdettiin sitten kasvattamaan (ilmeisesti kunnes väli oli niin suuri, että koira tarvitsi väliin välilaukan) ja sitten pienennettiin pykälittäin alkuperäiseen. Olisiko Mutrulla ollut väli n.11. Pennuilla voi hyppytekniikkaa treenata n. 1krt/kk ja aikuisella sitten useammin. Tarkoituksena opettaa koira käyttämään takajalkojaa ja ottamaan painoa taakse. Myöskin opettaa koira arvioimaan välejä ja korkeuksia itse. Takajalkoja voi aktivoida ihan pennuilla ja aikuisilla päivittäin koskettelemalla ja esim. tasapainolaudalla koirapunnerruksia.

Tänään Mutru oli jo paljon rennompi ja uskalsi innostua kunnolla lelusta. Tänään mun mielestä näkyi hyppytreeneissä ekaa kertaa Mutrun kiihkeys ja halu mennä kovaa. Mutru on aika tosikko, mutta joistain jutuista innostuessaan innostuu se sitten ihan tosissaan. :P Mutrun tämänhetkiseen tekniikkaan ei ollut huomauttamista. Arvioi kuulemma estevälejä hyvin ja kropankäyttö oli hyvää, ilmeisesti oli penturyhmästä teknisesti taitavin. Mutrun kanssa kannattaa kuulemma mennä ihan viikoittain treenaamaan ja leikkimään (leikille syttyessään pääsee ujoudestaa yli) vieraisiin paikkoihin ja näin opettaa Mutru pois vieraissa paikoissa esiintyvästä alkukankeudesta. Tarkoituksena ilmeisesti rentous ja ilo tehdä mun kanssa hommia pingottamisen ja jännittämisen sijaan.

Ps. Juuri koirat jumppasi ja teki liikeharjoituksia.

Mutrun kanssa oltiin tänään Kirkkonummella Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla ja huomenna mennään uudestaan. Aamu alkoi ysiltä luennolla ja tämän jälkeen oli neljä erillistä treeniryhmää, joista Mutru oli ensimmäisessä. Ekassa treenissä oli ponnareilla muutaman esteen suoraa. Mutrua jännitti uusi tilanne ja lelulla unohti hetkeksi jännityksen, mutta namilla palkatessa keskittyminen herpaantui. Mutru pääsi kiertämään namirinkiä ja sosiaalistumaan. Teki selkeästi pennulle hyvää. Radan reunalla Mutru sai seurata muiden menoa (tää on tosin vaikeaa, sillä Mutu kuumuu nopeasti ja rupeaa räksyttämään menijöille)

Iltapäivällä ehdittiin ottaa vielä toinen treeni, jossa katsottiin kääntimistä. Kolme estettä oli keskipisteestä lähtevinä säteinä. Mutu kuulemma kaarsi hyvin sisäreunaa pitkin ja oli nyt jo selkeästi rennompi. Enempää ei pennun hyppäämisestä osannut vielä sanoa. Katsotaan sitten huomenissa lisää.

Perustreeninä viiden esteen suoraa (matalat vinot/vaihtelevat rimat) ja ennen ekaa estettä ponnari. Välit makseilla eka 4 askelta ja esteiden välit 6askelta, medeillä 3 ja 5. Lisäksi tätä kaaritreeniä. Perusjumppana voisi tehdä koirapunnerruksia, tassujen nostoja, lavan alueen venytystä (rinnasta hieman ylös, maahan nameja ja saa syödä niitä). Lisäksi ajattelisin, että tasapainotreenia voisi tehdä. Jos haluaa apuvälineitä, niin tasapainolauta, ei dobo-palloa. Fyssarilla käynti koirasta riippuen mutta 2kk välit olisi hyvät olla vähintään.

Mutrun hyppäämisestä ei vielä osattu sanoa, mutta itselläni heräsi enemmän mietteitä Tuuban osalta. Tuuba on juuri täyttänyt 4v, joten hyviä vuosia on vielä edessä paljon, kunhan pysyy kunnossa. Jos nyt aivan objektiivisesti mietin Tuuban fyysistä kuntoa, niin en ole tyytyväinen:

1. Tuuban selkäranka on vino oikealle päin. Istuessa häntä kaartuu oikealle, oikea jalka ei tahdo pysyä ryhdikkäässä asennossa, vaan valuu ja seistessä rangan vinouden huomaa selkeästi. Tämähän tietty johtuu siitä Tuuban sakralisaatiosta, joka tekee liikeestettä Tuuballe ja saa liikkeet epätasapainoisiksi ja lihakset kehittymään epätasaisesti koiran fysiikan yrittäessä kompensoida tilannetta.

2. Tuuban ravaa ihan hyvin, mutta Mutrun kanssa on menty hitaampia lenkkejä, joiden aikana Tuuba peitsaa. Ravia pitää opetella uudestaan. Tuuba tarvitsee lisää lihasta takaosaansa.

3. En ole aivan tyytyväinen Tuuban peruskuntoon. Pitäisi käydä enemmän kahdestaan ravilenkeillä. Ollaan otettu liikaa agilityä ja liian vähän peruskuntoilua. 

4. Minulla ei ole aavistustakaan hyppääkö Tuuba oikein. Pitää tehdä silläkin perustreenit ja perehtyä asiaan.

5. Ei jumpata ja venytellä tarpeeksi. En taida edes kunnolla tietää, mitä pitäisi tehdä.

6. Tuuba saisi ruveta barffaamaan mahd. nopeasti, mutta kesken kisakauden ja ennen SM-kisoja en uskalla muuttaa ruokavaliota.

Nuo oavt lähinnä asioita, jotka mietityttävät tällä hetkellä. Himo treenata ja kisata paljon on kova, mutta jossakin kolkuttaa nyt omatunto, että teen jotain väärin. SM-yksilökisoihin meillä on nyt tulokset ja ajattelin mennä vesikoirien SM-joukkueeseen (ATT:lle ei mahduttu), jos vain paikka irtoaa. Toisaalta itseäni kyllä jännittää nuo karkelot niin paljon, että haluaisin vain olla menemättä ja käyttää kaikkia näitä fysiikka-asioita tekosyinä, MUTTA nämä fysiikat on oikeasti ihan supertärkeitä. Ja silloin jos mulla on huono omatunto koiran voinnista, niin asialle on kyllä tehtävä jotain. 

Eli. Tuuba rupeaa jumppaamaan ja venyttelemään PÄIVITTÄIN, ravilenkkejä mun hölkätessä 2-3krt/vko, ratatreeniä max. 1krt/vko, tähän lisäksi hyppytreeniä ja kontakteja. Hierojalle varattu aika kesäkuun alussa (mennään Vaasaan vanhalle tutulle Nylundin Annalle) ja Piiralle sitten seuraavan kerran syyskuussa ja joulukuussa (tuohon pitkään väliin etsitään joku hieroja/fyssari vielä). Ennen SM-kisoja Tuuba ei kisaa, SM-kisoja harkitsemme edelleen tosissamme, siiten jäädään aksatauolle  (ratatreeneistä taukoa kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoleenväliin) ja seuraavan kerran kisataan syksyllä, kun on taas viileämpää.

Mutru treenaa hyppytekniikkaa, sosiaalistumista ja rakennetaan esteiden kanssa pohjia tulevaisuuteen. Mutrulle seuraava kurssi alkanee syyskuussa, joten siihen asti itsenäistä treeniä. Ah, Mutru menää juhannuksen paikkeilla Kristina Kabain koulutukseen päiväksi. :) Mutru rupeaa kanssa käymään fyssarilla tutustumassa tilanteeseen.

Tuuba kävi viime sunnuntaina treenaamassa Eva Lacknakovan opissa ATT:n hallilla. Evan tyyli oli erilainen, kuin mihin olen tottunut. Hänelle millilleen mahdollisimman tiukat käännökset eivät olleet ykkösasia ja tyyliltään oli muutenkin tosi positiivinen. Huomasin myös Evan olevan todella atleettinen, joten taitaa olla aika itsekin lisätä vielä kuntoilua, jotta pysyn paremmin Tuuban tahdissa. :P

Treenattiin kolmea pätkää. Ensimmäisessä harjoiteltiin suoria ja keppien jälkeen poispäinkäännöstä ja koiran tuli mennä hypylle ja putkeen ohjaajan leijeröidessä kepit. Tässä Eva painotti sitä, että teknisesti suomessa ollaan erittäin taitavia, mutta helposti ihan perusjuttujen treenaus (kuten suoraan meno ja eteenlähetys) unohtuvat. Toisessa pätkässä harjoiteltiin putki-kontakti erottelua. Evalla ajatuksena, että putkille hän ohjaa ja auttaa koiran, mutta kontakti koiran pitää itse osata etsiä. Treenattiin puomilla ja putken suut lähes peittivät tien kontaktille niin, että koiran piti "kaivaa" tiensä läpi puomille. Tuuballa meni tämä tosi hyvin, joten tän erottelun treenaaminen alkaa mennä perille. Muutenkin tsempattiin alastuloissa ja ne on nyt muistuttelun jälkeen olleet tosi hyvät. Kolmas pätkä oli 25 esteen rata, jossa oli osana jo nämä aiemmat harjoitteet. Sain keskityttyä hyvin ja tehtiin Tuuban kanssa rata hyvillä ohjauksilla ja puhtaana nollana. Aika hienoa, että saatiin entisen maailmanmestarin iho kananlihalle. :) Oli kuulemma tosi professional-ohjausta.

Tuuban ja mun meno on ihan itsestäni riippuen joko tosi hyvää tai sitten ihan kauheaa rämpimistä. Meidän suoritteet on aikalailla kahdesta ääripäästä ja nyt olisi tarkoitus lisätä niiden hyvien suoritteiden osuutta ja vähentää psyykkistä rasitusta, jota koen halutessani onnistua.

Pentu täyttää kohta 6kk, mutta tässä on rakkauskuva muutaman kk takaa

Tällainen kuva on taidettu nähdä tässä blogissa aiemminkin. :D Mutru on ahne ja sille kelpaa kaikki; vihannekset, hedelmät, kepit, kakat jne. 

Mutru keskittyy maahan-käskyyn. Lähes aina se patoaa itseään maassaolon aikana pitämällä nenää maassa ja yrittää keskittyä.

Enää ei maltti kestänyt. :)

Raakaruoka-kirjojen ja -blogien sekä barffausajatusten innoittamana tehty vegaaninen raakakakku. Suklaakin taisi olla maidotonta, mutta ihan 100%-varma en ole. Oli superherkkua.

Viime viikonloppuna kisattiin Tuuban kanssa Janakkalassa ja tänä viikonloppuna Turussa. Mulla ei ole ollut minkäänlaist innostusta kisaamiseen ja kisapäivinä on ollut kaikin puolin huono fiilis. Ja tulostasokin on ollut sen mukaista: 5, HYL, HYL, HYL, 5, HYL (tai suurinpiirtein noin).

Janakkalassa olin hieman huonovointinen edellisen illan valvomisesta ja muutamasta punaviinilasillisesta. Aamulla jo ärsytti, eikä olisi pitänyt lähteä. Radoilla pulssi tykytti miljoonaa ja rataantutustumisessa en löytänyt minkäänlaisia ratkaisuja radalle ja suunnittelemani ohjauskuviot olivat yksinkertaisesti huonot. Ykkösoppina, ettei pidä nauttia viiniä kisoja edeltävänä iltana. 

ATT:n kisoissa olin muuten oikein freesi, mutta henkisesti ei ollut lainkaan keskittymistä tai kiinnostusta. Tuli myös meidän kisauran ekat kontaktivirheet; B-radalta ilmeisesti puomin ylöstulo (tai alastulo, katsoin kuitenkin, että olisi ottanut alastulon), C-radalla hyppäsi neljännen esteen eli A:n alastulon törkeästi ja virheellisesti. Otin A:n uudestaan kunnon kontaktilla ja tuomarin ohjeiden mukaan livistettiin pois radalta kontaktien treenaamisen vuoksi. Näitä kontaktivirheitä olen tässä koko ajan odotellut, kun olen antanut kisoissa Tuuban niin törkeästi varastaa kontakteilta. Oma vikani. Pääni ei vain kestä odottaa ja vaatia loppuun asti, vaan haluan päästä äkkiä eteenpäin. Puuh, Mutrun kanssa en toista tätä virhettä.

Nyt taidan jäädä Tuuban kanssa kuukauden mittaiselle kisatauolle. Otan vähemmän ratatreeniä ja palaan parantamaan perustekniikkaa, kuten niitä kontakteja. ;)

Ostin juuri kaksi mielenkiintoista kirjaa: Mea Salon "Hellaton kokki" ja Riikka Lahden "BARF - raakaravinto käytännössä". Ihmisten raakaruokailusta olen jo lukenut ja nyt olisi tarkoitus siirtyä tuon BARF-kirjan pariin. Olisi aika ihanaa lisätä omaa ja koirien energiaa ja hyvinvointia oikean ja herkullisen ruoan avulla. Vielä kun saisi tähän kämppään kunnon pakastimen... :)

Oltiin Hyvinkäällä kisaamassa viime sunnuntaina 18.3.2012. Hyvin meni, lukuunottamatta Mutrun kotimatkalla harrastamaa nakerruspuuhaa. Pentu söi kaverini isän auton takaoven nahkaverhoilun. Kiitos Mutru-rakas. (Syyllinen on 100-varmasti Mutru, sillä takaovea avattaessa parrasta roikkui vielä autonoven pehmusteita :D) Ei siinä oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Aloitan taas itsevakuuttelun siitä, että hyvät harrastuskoirat tuhoavat aina kaiken ja vielä enemmän. Tuuba on jo totuttanutt tällaiseen, joten ei enäää ihan hirveästi järkytä mieltä nämä tuhoamistempaukset. Treffattiin myös kisapaikalla Mutrun Vivi-siskoa ja pienen ujostelun jälkeen pennut painivat. :)

A-kisa: 0, aika -8,37 ja sij.2. A-sert!!!!!!! (oli ihan superhyvä rata, otin riskiohjaukset kokeiluun ja nämä toimivat tosi hyvin. Meidän paras kisarata ikinä.)

B-kisa: 0, aika -9,64 ja sij.4. (Alussa yksi käännös oli huono ja valui tosi pitkäksi ja linja rikkoutui. Tähän paloi aikaa, muutoin OK)

C-kisa HYLLY (hyppyrata, paljon hyviä kohtia, mutta itse olin jo aika väsynyt. Alkupuolella Tuuba melkein karkasi yhdestä valssista, mutta sain korjattua. Myöhemmin yksi persjättö valui löysäksi ja Tuuba juoksi esteen ohi. En jäänyt korjaamaan, vaan jatkoin hyvillä fiiliksillä loppuun.)

Nyt on tämän vuoden tavoitteet jo enemmän kuin täynnä. Meillä on SM-nollat kasassa ja saadaan osallistua yksilökisoihin. (Hieman jäi harmittamaan tuo A-rata, koska 0,15s nopeammalla ajalla oltaisiin oltu ykkösiä ja saatu se MM-karsintoihin vaadittu voittonolla. Mutta ei auta). Todella upeaa, en missään nimessä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut tämän olevan mahdollista. Lisäksi ollaan nyt saatu yksi hyppyserti ja agilityserti, mikä nyt on aivan mahtavaa, kun portugeesin kanssa kisaa. Mun SuperTuuba <3. Tuuballa on nyt sitten kolme valiokelloa käynnissä MVA, AVA, H-AVA. Mä olen ihka onnellinen, jos joskus edes yhdessä noista valioidutaan. :)

Mutru on hurrrjan pätevä. Alan vähitellen saada otetta sen mielenliikkeistä ja ymmärtää, kuinka tämä pentu toimii. Mutrulle on helppo opettaa asioita. Se keskittyy ja kuuntelee ja tarjoaa juttuja. Mutru ei sählää miettiesssään ja tekee kaiken kokeillen. Aluksi se tekee uudet jutut hitaasti ja miettien, että onkohan tämä OK. Muutamien erillisten treenikertojen jälkeen homma valkenee sille ja se alkaa tarjota juttua jo ennen pyytämistä. Ja tässä vaiheessa sille tulee myös vauhtia mukaan. Mun pitää nyt muistaa tämä, eikä odottaa sen olevan heti kauhea tykki, koska Mutru on koira, jolle tulee vauhti itsevarmuuden ja -luottamuksen myötä.

Mutru on kiva koira arjessa. Se nukkuu suhteellisen paljon, eikä kauheasti riehu yksinään. Tuuban kanssa leikkivät, mutta eivät jatkuvasti. Mutru tulee ottamaan kontaktia ja haluaa leikkiä ja tehdä juttuja ihmisten kanssa, mutta osaa lopettaa huomion pyytämisen, kun meillä on muutakin tekemistä ja lukuhommia.

On se vaan niin helppo, kun sillä on selkeät rajat ja vaaditaan hyvää käytöstä, mutta myös kehutaan ja palkataan tarpeeksi. Mutru on <3

Bongasin myös juuri netistä, että Tuuban siskolle on tulossa (toivon mukaan) pentuja melko mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Onneksi mulla on tuo Mutru hillitsemässä pentukuumetta, koska tästä yhdistelmästä taitaa olla tulossa aksakiitäjiä. <3

Sini <3 Beijo

Kisoissa ollaan käyty nyt muutamissa:

26.2.2012 käytiin Tsaun kisoissa ottamassa neljä starttia: Hylly ja sitten kolmesta viimeisestä startista triplanolla. Viimeinen rata oli hyppis, joten siitä nollasta ei ole SM-nollien kannalta hyötyä kun oli jo kolmas hyppynolla. Saatiin kuitenkin kaksi aginollaa ja se pelkoa aiheuttanut tuplanolla. :D

Eilen 10.3.2012 oltiin ATT:llä kotikisoissa. Kolme starttia ja kaikki agiratoja. Yleisenä ongelmana kaikilla radoilla se, että mulla oli niin kiire, että annoin Tuuban varastaa kontakteilla. Tässä asiassa mun on nyt PAKKO tsempata tulevissa kisoissa

Ekalta radalta nolla. Jännitti todella paljon ja tunsin pikkuista tärinää liikkeissäni koko radan ajan. Selvittiin kuitenkin loppuun asti.

Tokalta radalta melkein nolla eli vitonen. Radan lopussa tyhjään hypättävä pituus, jolta seuraava este 180 asteen kulmassa. Himmasin liikaa käskylläni Tuuba ennen hyppyä (tiukan käännöksen toivossa) ja Tuuba kaatoi pituuden viimeiset palat. Harmitti vietävästi oma tyhmyyteni.

Viimeisellä radalla oli voimat ja usko lopussa. Ja tältä sitten jo HYL radan alkupuolella. Oli sellaista tutumman oloista Tuubasinkoilua ja vauhdikkuutta. Sain kuitenkin joitakin hyviä juttuja aikaan ja taisin korjata puomin kontaktiakin treenin nimissä.

SM-kisoja ajatellen meillä on nyt yllättäen Tuuban kanssa ihan superhyvä tilanne. SM-nollista puuttuu enää yksi aginolla. Ajatella, ennen tammikuuta ei ollut yhtään kasassa ja edellisestä nollasta aikaa yli vuosi. :P

ATT:lle kisaamaan oli tullut Vaasasta asti vanha kaverini Johanna (shelam Domi, shelam Figo ja borcol Kiukku). Figon kanssa kisailivat mini3-luokassa ja Kiukku kisasi Maksi1-luokassa. Molempien koirien kanssa Johanna teki nollan, joten varsin pätevää menoa. :)

Tänään aamulla nilkassani tapahtui jotain. Olin polvillani lattialla ja nousin seisomaan. Siitä asti oikeassa nilkassa on tuntunut aina astuessa pistävä kipu kantapään lähellä sisäsyrjässä. En pysty nousemaan varpaille tai nostamaan varpaita pystyyn. Tänään olen napsinut buranaa ja kohta laitan kylmää nilkalle.

Mutru oli tänään hallilla katsomassa ykkösten kisoja ja söpöilemässä. (Otto lähti ystävällisesti mukaan ramman avustajaksi) Mutrella DeVille treenailee päätoimisesti paikallaistumista, leikkimistä ja lelun palauttamista, nenäkosketusta ja kontaktiasentoa, kupille irtoamista. Pahalainen on myös alkanut käyttää hampaitaan  huonekaluihin (piirongin kulma ja nojatuolin kulma ovat ottaneet osumaa). Pennun ylä- ja alainkisiiveistä keskimmäiset heiluvat jo kovin, joten kohta alkavat pysyvät tulla tilalle. On nuo maitohampaat kyllä hupaisat, kun leuka on kasvanut ja hammasrivistö sen myötä kovin harva.

Mutru on oikeasti kovasti kiltti ja helppo kotioloissa. Oppii mukavan nopeasti ja tarjoilee itse jo-opittuja juttuja. Nukkuu mukavan paljon ja osaa olla rauhassa. Riehuu Tuuban kanssa ja on innokas leikkimään. Lenkillä voi pitää irti paljon, kun oikeastaan vain omat ihmiset kiinnostavat (liittyy tietty siihen, että ne vieraat on aika jännittäviä). Myös uudet paikat ja äänet ovat jännittäviä, joten yritetään nyt totutella kaikkeen mahdolliseen. Tuubaan verrattuna on paljon haukkuherkempi, mutta olen ymmärtänyt, että perrot yleensä ovat portugeeseja haukkuvampia. Mutru on aivan liian lellitty ja sylissäviihtyvä rakkauspakkaus. On se vaan niin ihana!

Kennelyskät alkaa nyt olla yskittynä. Molemmat koirat tietysti sairastuivat, mutta onneksi oireet olivat vähäiset ja lievät. Tuuba yski päivän verran limaklönttejä ja Mutru yski kaksi päivää (rasituksessa eli pissakävelyillä tai Tuuban kanssa riehuessaan). Ensiviikon alussa on terveitä päiviä takana kahden viikon verran ja voidaan taas alkaa harrastaa. 

Mutrulla piti olla viime viikon tiistaina rokotukset Kissakoiraklinikalla, mutta siirrettiin niitä yskän takia viikolla eteenpäin. Ensi tiistaina tulee pennulla 13viikkoa täyteen ja samana päivänä saa piikin niskaan. Tuubakin pääsee keskiviikkona piiiitkästä aikaa aksaamaan Elinan treeneihin, perjantaina on Esan treenit ja sunnuntaina 26.2.2012 on sitten TSAUn kisat. Ilmoitin Tuuban kaikkiin neljään lähtöön, joten saa nähdä kestääkö oma ja koiran kisakunto. Tätä ennen pisimmät päivät ovat olleet kolmen startin mittaisia.

Tässä talossa asuu tällä hetkellä hyvin tylsistyneitä koiria. Tuuba ei ole päässyt harrastamaan ja lenkit ovat olleet vain lyhyitä pissatuksia. Tänään aion uskaltautua viemään Tuuban hölkkäämään. Itsekin olen päässyt laiskistumaan, kun koiraa ei ole tarvinnut juoksuttaa. Mutrua tylsistyttää, en ole paljoa uusia asioita ehtinyt sille opettaa ja aksaakaan se ei ole vielä elämänsä aikana saanut koettaa. :P Mitä nyt jotain arkielämän sääntöjä ollaan harjoiteltu. Kai tämä treenielämä tästä aktivoituu, kun saamme taas käydä halleilla.

Tulen jatkossa maksamaan itseni kipeäksi, mutta ilmoitin Mutrun ja Tuuban nyt kevääksi Kelpokoiran agilitykursseille. Mutru pääsee helmikuun lopussa alkavalle Elina Jänesniemen alkeisagilityyn (meidän osalta tulee kyllä olemaan ihan pentuaksaa) ja Tuuba ratakurssille, jossa kouluttajina vuorollaan Janita Leinonen, Jaakko Suoknuutti ja Timo&Tuulia Liuhto. Ja tietty käydään Tuubiksen kanssa perjantaisin Esan treeneissä. :) Tekemistä siis riittää koirarintamalla. 

Keskiviikkona oltiin taas Elinan treeneissä, Tuuba oli meidän ryhmästä ainoa paikalle päässyt koira. Kahdella muulla oli joitain esteitä ja ainakin toisella oli kennelyskää. Ilmeisesti Turun suunnalla on nyt kunnon epidemiat menossa ja useat koirat olivat jo samana päivänä joutuneet jäämään treeneistä pois. Harjoiteltiin opittujen ohjauksien soveltamista radalla ja uutena juttuna poispäinkäännös eri tulokulmista. Tuuba on tosi pätevä, kunhan vain itse ohjaan loppuun asti ja rohkeasti. Kuulemma keväällä saadaan mennä Elinan möllirata-ryhmään ja sitten syksyllä siirtyä Suoknuutin Jaakon rataryhmiin (kun Jaakko ottaa uusia koirakoita omiinsa ilmeisesti vain vuoden alussa ja syksyllä).

Viikonlopuksi lähdettiin kaikki neljä (Otto, minä, Tuuba ja Mutru) käymään Pohjanmaalla. Ajattelin pennulle olevan junamatkailun hyvää harjoitusta ja muutenkin on ollut nyt niin kovat pakkaset, että mieluummin matkustan junalla pitkiä matkoja kuin autolla. Tuuba on konkari junalla matkustamisessa ja Mutrullakin on reissaaminen sujunut hyvin. Pentu kävelee Tuuban vieressä häntä pystyssä hurjan pätevän oloisena ja kiinnostuneena ympäristöstä. Ei kuitenkaan tunge vieraiden ihmisten luokse, mitä nyt juna-asemalla nuoli jonkun mokkanahkaista kenkää. :D Junassa nukkuu rauhallisena joko sylissä tai lattialla Tuuban vieressä. Ohikulkijat ja kanssamatkustajat eivät pahemmin kiinnosta. Tietty neljätuntinen junamatka alkaa loppuvaiheessa hieman kyllästyttää.

Lauantaina Tuuba alkoi köhiä. Ei köhi jatkuvasti, mutta rasituksen jälkeen yskii lattialle isoja limaklönttejä ja nenästä tulee kirkasta vuotoa. Mutrulla ei ole oireita ollut. Kennelyskää taitaa olla. Tuubalta on nyt pannassa ulkona riehuminen, pitkät lenkit, agility ja muiden koirien tapaaminen. Pelkkiaä rauhallisia remmilenkkejä talon ympäri tarjolla. Toivottavasti ei iske tämä yskä pahasti, kun saa nyt lepoa. Olin ajatellut ilmoittaa Tuuban ATT:n kisoihin 18.2, mutta ne jää nyt sitten välistä. Toivottavasti pakkaset lähtee sitten samalla, kun kennelyskä ja saadaan hieman lämpimämpiä treenipäiviä.

Tänään on presidentinvaalien kakkoskierros. Go Haavisto, go!

Perjantai-iltana 27.1. oli ATT:n kerhotilassa Julia Kärnän pitämä psyykkisen valmentautumisen luento, jonka kakkososa on helmikuussa perjantai-iltana (päivämäärää en muista). Julia Kärnä kisaa agilityn kolmosluokassa bortsun kanssa ja työskentelee näyttelijänä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Luennolla käsiteltiin kisajännitystä, kisarutiineja ja omaa valmistautumista kisoihin. Myös jonkin verran puhuttiin koiran viretilasta (omasta mielestäni sovellettavissa myös ohjaajan viretilaan) ja omien reaktioiden ja tunteiden hallinnasta.

(Pakko sanoa tämän viretila-asian jälkeen muutama sana Tuuban eroahdistuksesta. En muista aikaa, jolloin Tuuba olisi kyennyt syömään mitään yksinollessaan, niin ylivirittynyt ja stressaantunut se on ollut. Tällä hetkellä Tuuba viettää yksinoloaikansa meidän makuuhuoneeseen rajattuna. Ovet on suojattu niihin nojaavilla kompostiaidoilla, eikä niitä ole nyt puoleen vuoteen raavittu. Ennen kuin Otto keksi ottaa aidat käyttöön Tuuba ehti jo tehdä vaatekomeron oven eteen lattiaan pienen reiän, joka on nyt suojattu kontaktimuovilla. Yksinollessaan Tuuba kuolaa edelleen paljon ja takaoven ikkunan roiskeista näkee, että muutaman kerran on aina haukuttu. Kotiin tullessa ei kuitenkaan kuulu haukuntaa, eikä haukunta ala heti ulko-oven sulkeutuessa. Pahin hetki yksinolossa Tuuballe taitaa olla ensimmäinen tunti lähdön jälkeen, pidempien poissaolojen jälkeen Tuuban parta on suhteellisen kuiva eikä litimärkä. Mutru viettää yksinolonsa erillään Tuubasta olohuoneen puolella häkistä ja kotiintullessa herää ja on nukkunut. SUURIMPIA edistysaskelia Mutrun saapumisen jälkeen: Yksinollessaan Tuuba on syönyt sille jätetyt kuivatut lihesuikaleet muutaman kerran ja vesikippo näyttää siltä, kuin siitä olisi juotu. Tuuban viretilan on siis täytynyt laskea aivan överivireestä jo käsiteltävään tasoon, jolloin se kykynee syömään jotain. Toivoa siis on. :) )

Ise olen aivan mielettömän paha kisajännittäjä, aivan hirveän paineistunut siitä, että on pakko onnistua täydellisesti. Ja tämä "pakko" yleensä estää onnistumiseni täysin. En vain pysty suoriutumaan radoista kunnolla ja olemaan jatkuvasti koiralle läsnä. Rataantutustumisissa en löydä oikeita ratkaisuja. Osittain epäonnistumiseni myös johtuvat taitojen puutteesta ja tämän aiheuttamasta epävarmuudesta. Vaikeista kolmosluokan radoista en selviydy, koska en rataantutustumisessa osaa valita tiettyä ohjausta, vaan jään pähkäilemään muutamien välille ja radoista tulee sitten katastrofeja. Helpot radat sujuvat kyllä, kunhan vain olen selkeästi päättänyt mitä teen. Esimerkiksi Hyvinkäällä oli viime viikonloppuna aika oudot ja vaikeat radat ja moninkertaisia hyllyjähän niistä sitten tuli.

Psyykkisen valmentautumisen luennolla tein itselleni kirjalliset kisarutiinit, joita olen jo aikaisemminkin suurinpiirtein noudattanut. Uutuutena näissä oman energiatason ylläpito syömällä ja juomalla tasaisesti.

ENNEN KISAA:

1. Edellinen päivä/ilta: Kisapäivän aikataulutus + kisapaikan sijainti

2. Kisapäivän aamu: tavaroiden pakkaaminen + lähtö kotoa

3. Saapuminen kisapaikalle 1h ennen rataantutustumista: ilmottautuminen +lenkki

4. 30min ennen rataantutustumista: rauhoittuminen+ruokaa. Edellisen luokan+radanrakennuksen seuraaminen. Itselle suunnitelma, kuinka seuraavan radan ohjaa, saa olla vaihtoehtoja.

5. Rataantutustuminen: lopullinen päätös ohjauksesta

6. n.15-20 koiraa ennen lähtövuoroa: koira mukaan ja lämppäys. Radan kertaus (sormella piirtäen ilmaan ja ohjauskuviot läpi metriXmetri tilassa.

7. 3 koiraa ennen omaa vuoroa: lähtöpaikalle

8. 2 koiraa ennen omaa vuoroa: koiran hetsaus

9. 1 koira ennen omaa vuoroa: radan katselu

10. Meidän suoritus

RADAN JÄLKEEN:

1. Pois kehästä + kehu koiralle

2. Koiran palkkaus (ensin revitys lelulla, sitten namit)

3. Oma palautuminen + ihmisille puhuminen

4. Koiran jäähdyttely (mahd. uusi rataantutustuminen ennen tätä)

5. Koira autoon/häkkiin + rentoutuminen + ruokaa

6. Seuraava rata + rutiinit uudestaan käyntiin

Muutamia ajatuksia omaan rauhoittumiseen. Opettelen radan kunnolla, en kuitenkaan tee piirto- ja ohjausharjoituksia liikaa ja jumiudu niihin. Kaikki haluavat meidän onnistuvan ja me osaamme, täydellinen rata -harjoitus. Hengitän rauhassa ja muistan syödä kunnolla. Ei kahvia, koska aiheuttaa nestevajausta ja kofeiini saa minut aina pikku paniikkiin. Kesken kisojen minulle saa antaa vain positiivista palautetta ja negatiivisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella ja heitä voi pyytää olemaan hiljaa. KAIKKIEN kisasuoritusten ollessa takanapäin minulle saa antaa negatiivista palautetta ja kisaratoja ja virheitä voidaan käydä läpi. Yritän pysyä positiivisena koko päivän ja hengitän rauhassa ja pidän hyvän ryhdin. Tästä se ehkä viimeinkin lähtee ja saan jännittämiseni edes jonkinlaiseen kuriin.

ATT-kisat 28.1.2012 radoista en muista enää yhtään mitään, mutta tulokset saa onneksi aina urkittua netistä. Kahdella ekalla radalla tuomarina Heidi Viitaniemi ja viimeisellä radalla Johanna Nyberg. Loogisia ratoja, jossa pystyi löytämään hyvät ohjauskuviot ja linjat koiralle. Helpompia ja järkevämpiä kuin viimeviikkoiset.

C-kisa hyppäri: Tulos 0, aika -9,55, etenemä 4,93m/s, sijoitus 9. Jotkut kaarrokset valuivat pitkiksi ja olin ohjauksissa hieman myöhässä. Tuuban kasvattaja Hannelekin sanoi, että näytti siltä, kuin olisin jarrutellut koiraa. Hieman nopeammaksi olisin siis voinut tämän radan vielä saada.

B-kisa agirata: Tulos HYL. Toiselta esteeltä putkelta kielto ja tämän jälkeen ohajukseni huonotui rutkasti. Tämän jälkeen radalta useita hyllyjä ja kieltoja, ennen pussia liian vahva ja liian aikainen pussijarrutus. Parempi fiilis kuin monissa hyllyissä pitkään aikaan. Virheiden jälkeen sain hetkittäin koottua ohajustani ja vietyä koiran positiivisella fiiliksellä maaliin asti. Tästä lähtien pitää harjoitella, etten heti luovuta pienen virheen jälkeen, vaan että tekisin hyviä ratoja vitosten ja kymppien jälkeenkin enkä niitä HYLLYjä.

A-kisa agirata: Tulos 0, aika -10,78, etenemä 4,65m/s, sijoitus 10. Tämä oli hyvä rata, skarppia ohjausta ja paljon nopeammaksi en olisi enää saanut. A:ta edeltävässä persjätössä olin rutkasti myöhässä ja jouduin jättämään persjätön tekemättä ja takanaleikkaamaan A:lla. Tuuba kesti tämän. Tuubaksi nopeat ja siistit kontaktit, ylöstulokontakteilta ei virheitä, vaikka niillä en enää koiraa pysäytäkään. Näitä ylöstulokontakteja nyt seuraillaan, että alkaako virheitä tulla. En enää pysäytä koiraa, koska hidastivat menoamme niiiiiiin paljon.

Mutrulla menee hyvin. Pentu on ärripurri kovis, mutta kuitenkin pehmeä. Pari päivää sitten oli niin riiviö, että kokeilin tiukempaa ja kovempaa kohtelua, mutta pentu ei kestänyt. Tuli surulliseksi tuolin alla mököttäjäksi ja tuntui tosi riemuttomalta. Nyt kun saa pehmeää kohtelua ja hellyyttä ja tuhmuuksien/kieltojen jälkeen positiivista palautetta on taas oma iloinen itsensä. :) Mulle haastetta, kun koirassa murjottaja-piirre, kun Tuuba tulee aina kovan kohtelun jälkeen hieromaan sovintoa ja hakemaan huomiota. Noh, Mutru on oma itsensä ja minä olen ihminen, jonka tulee oppia kohtelemaan eri koirayksilöitä niiden vaatimalla tavalla. :) Mutrusta tulee varmasti vielä jotain tosi siistiä!